Kyllä aikuinen ihminen sitten voi keksiä mielenkiintoisia tapoja kiduttaa itseään. Kuten vaikka aloittaa ammatillisen koulutuksensa päivittämisen monimuotokoulutuksella. Sehän tarkoittaa lähijaksoja oppilaitoksessa ja töissä ollessa niitä etäjaksoja. Ja samaan aikaan yrittää opiskella yliopistossa.

Kun laitetaan ryhmä eri-ikäisiä, jo työelämässä muutamia vuosia olleita osittain perheellisiä aikuisia samaan opiskelija-asuntolaan aina viikon jaksoiksi ei voida välttyä massahysterialta ja muulta sekoilulta. Oppimista tapahtuu huomattavan vähän, muuta sosiaalista elämää sitten taas huomattavasti enemmän.

Siinä vaiheessa kun paikan päällä on vietetty vasta päivä, ja jutun taso alkaa lähentelemään teini-ikäisten poikien huumoria ja tyhmyys on tiivistynyt jo maanantai-iltana, voidaan lopulle leirijaksolle ennustaa huonoa. Sitten kun vielä otetaan huomioon, että keskiviikkona olisi tarkoitus tehdä ammatillisia näyttöjä, ei lopputulos voi olla kun huomattavalla alkoholilla siivitetty baarireissu, josta kukaan ei oikeasti muista tai halua muistaa mitään.

Koko ryhmälle nämä lähijaksot kun tarkoittavat irtautumista arjesta ja perheistä. Se vapauttaa kaikkien sisältä sen huonosti käyttäytyvän ja itsepäisen lapsukaisen. Arjessahan me kaikki olemme vastuumme tuntevia ja tietäviä aikuisia. Pohjanoteeraus saavutettiin jo viime syksynä. Aikuiset ihmiset saivat kuunnella saarnaa siitä, miten koulussa opiskellaan, eikä pidetä hauskaa. Sen jälkeen meno vasta lähtikin hanskasta...

Kotonakin ollessa oli vähän hermot kireällä. Sisko sai siivousraivarin ja pakotti minutkin mukaan. Taytyy kyllä tunnustaa, että kämppä olikin sen näköinen että vähintään puolikas hurrikaani oli sen läpi törmäillyt. Sisustusintoilu jatkui, ja meille kuulemma on ostettu sohva, telkkataso ja ruokaryhmä. Kahdeksalle hengelle. Kukahan sitäkin määrää ruokaa meistä on kykenevä laittamaan. Ehkä se Mies. Ja tarkoitus olisi vihdoin pitää ne tuparit!!! Jee!