No niin. Kotona ollaan. Ihmiset voivat olla iltaisin yllättävän hiljaa. Tämä tuli eilen illalla esille pelottavalla tavalla, kun siskoni olikin huoneessaan nukkumassa, kun ryysin kantamuksieni kanssa sisään ovesta. Koiratkaan eivät huomanneet sitä. Vasta siinä vaiheessa, kun ajattelin mennä vähän omin lupineni lainaamaan siskon vaatekaapista hieman tarpeistoa tämänpäiväisiin koulukilpailuihin, huomasin että siellähän se vetelee sikeitä. Eikä edes kuorsannut. Sydän hyppäsi kurkkuun, varsinkin kun olin pahojen aikeideni kanssa liikenteessä.

Sisko oli aamulla paistanut miehelle ja minulle lättyjä ja nakkeja ja tehnyt muutenkin koko setin valmiiksi. Se oli ollut tosi ahkera. Seinätkin olivat pysyneet saman värisinä. Verhot olivat vaihtuneet, ja meidän uusi sohva ja ruokapöytä saapunee keskiviikkona. Ja täällä oli semisiistiä!

Kouluratsastus on muuten ihan turha laji. Tai ainakin se vaatisi sitä että oppisi ratsastamaan. Kritiikin paras kohta oli pieleen menneen radan jälkeen istunnasta kasi, ja loppuhuomautus; Sinulla on todella hyvät hermot;) Poni pomppi ja vastusti ihan kaikkea, se oli jännittynyt ja pois avuilta, ja minä vaan ilmeenkään värähtämättä ratsastin eteenpäin. Tosin sen verran sekosin, että ratsastelin välillä ihan jotain muuta ohjelmaa kun oli tarkoitus.

Miesrintama näyttää hiljaiselta. Pitäisköhän laittaa joku ilmoitus treffisivustolle... Ystävä löysi avovaimonsa sellaisesta. Tosin millähän ajalla sitä ketään menee edes testaamaan. Tai sitten sitä aikaa tarvii hankkia jostain. Jos rupeaisikin harrastamaan treffailua. Ehkäpä tässä nyt vielä kuitenkin kokeillaan ihan tuota perinteistä baarissakäyntiä. Alkaa vähitellen kyllä ahdistamaan, kun kaikki ympärillä pamahtelee paksuiksi ja menee naimisiin. Facebook on kamala tiedotuskanava uurikin tähän; relationship status updated se ja se is now married to sen ja sen kanssa...