Aamu. Onko aika ankea sana. Se merkkaa aina sitä että pitää luopua oman peiton lämmöstä ja ihanista unista. Tosin tänä aamuna pingoin pakoon jotain puolihullua murhaajaa laiskan hevosen selässä ja löysin itseni lopulta makaamasta kuraojasta ruokopilli suussa... Sen siitä saa kun katsoo C.S.I:a viimeisenä tekonaan ennen nukkumattia.

Sisko on kipeä ja sen mieskin menee vasta iltaan töihin. Mies oli laittanut aamupalaa. Mullekin. Me ollaan asuttu kolmistaan nyt kuukauden verran. Ja tämä järjestely, niin omituiselta kun se kuulostaakin, tuntuu toimivan. Aluksi oli vähän noloja tilanteita, ja pientä kettuilua. Nyt se kettuilu on jo paljon isompaa. Ja Mies kaiken lisäksi lupasi tehdä lopun sinkkutytön seksielämästä. Minun ei tarvitse enään jännittää poikaystäväehdokkaiden esittelyä vanhemmilleni, koska Mies ristikuulustelee ne kaikki jo aamupalapöydässä. Tai uhkauksensa mukaan jo baarista kotiutuessa.

Miehen ja siskon lisäksi meillä asuvat vielä kaksi koiraamme. Ne ovat molemmat kovin hölmöjä, ja niiden ulkoiluttaminen ei mitenkään paranna aamujani. Kukapa nyt vapaaehtoisesti menee kävelemään huonosti käyttäytyvien koiriensa kanssa loskaan jota ulottuu suurinpiirtein polveen asti. En minä ainakaan. Kyllä se silti tuottaa jonkinlaista tyydytyksen tunnetta koska siellä hangessa tai kurassa tulee muutoinkin kahlattua.